Rumi Rumi – minkä teit!
Ajoit sateeseen näkemään katkenneen oksan
Kuin minä -
puuhun räjähtäneen ylikypsän omenan
Kuin minä -
Koivunrunkojen mustat ruusukkeet.
Miksikö nuo näytit?
Nyt on marraskuu ja kaikella on aikansa.
- Marula
*
Talven tummilla
paljailla oksilla
hohtavat valkoiset marjat.
Pisarat rummuttavat maatuviin lehtiin.
Läpikuultavin siivin
lentää sääski, suojaa etsien.
Keinun puisella iholla jäkälän kädenjälki.
Jo pensaikossa pullistuvat silmut
kohden uutta kevättä.
Kaikessa elämän henkäys.
*
Puhutko minulle sateen äänessä
kevyesti rummuttaen,
maan rauhassa,
maan, joka asettuu lepoon,
korpin pehmeässä narahduksessa.
Tässä on kaikki,
tai kaiken odotus,
taivaan uneliaat silmät
pilviverhon takaa
ja mieli joka hiljaa vetäytyy…
- SMa
 |
| kuva SMa (klikkaa) |
Olet piilossa puissa
jotka ovat metsiä,
pitkäkoipisissa,
jotka piiloutuvat kaarnan taakse.
Ja minussa, jolle tuli kiire luoksesi.
Halusin juosta näkemään
kun putoat kristallina maahan,
heijastaen kaiken
ylösalaisin.
Lennät ihan viereeni
ja saat minut nauramaan
Irvistävistä puista pensaisiin ja takaisin.
Salaa minulta värjäät
sammalia, taivaanrantaa, ladonseiniä
Mutta kun piiloudun puun alle
sen nähdäkseni
saat minut hehkumaan rakkaudesta
Lopulta pysähdyn katsomaan itseäni lammikosta
Mutta näenkin vain sinut.
- Meri
*
Oh Joy
I have found you again.
The light streams from you
through me to you
Oh Joy
Oh Joy
Oh Joy
Separation
I do not need to cry
No not I
Oh why then do these tears run down my cheeks.
Oh my Beloved
My Beloved
My Beloved
Oh my Beloved.
- Gopala
*
Vuoropuhelu
Tytär:
Nää runot, ne mun sielusta pulppuaa, isä mä haluun runoja kirjoittaa!
Isä:
Tyttö! Opiskele ammatti. Minullekin se kannatti.
Tyttö:
Mutta isä, mä tänne tukehdun, tämän lastin alle muserrun.
Isä:
Älä tyttö tuollaisia höpäjä, on maailma jo täynnä pöpejä.
Et runoilla sä saavuta rahaa, et ruokaa, isä hiljaa huokaa.
Tyttö:
Mutta isä, runot on laulua sydämen. Niiden aihe on suuri,
kai ymmärrät sen?
On valoa, on jotain suurempaa, olen saanut sinne vasta vähän kurkistaa,
mutta tietoisuus siitä kaikesta mut jo humaltaa.
Älä siis liikaa musta huoli, on asioilla aina valoisa puoli.
Jos pystyn edes vähän rauhaa ja valon voimaa saavuttamaan.
Voin kenties sinutkin niiden kautta vapauttaa.
…. ja isä huokaa.
*
Talven tummilla paljailla oksilla hohtavat valkoiset marjat.
Pisarat rummuttavat maatuviin lehtiin.
Läpikuultavin siivin lentää sääski, suojaa etsien.
Keinun puisella iholla jäkälän kädenjälki.
Jo pensaikossa pullistuvat silmut kohden uutta kevättä.
Kaikessa elämän henkäys.
Pihamaan kasvit nöyrinä kumartavat talven tulolle.
Avaruus on laskeutunut pensaaseen – pulleita valkoisia tähtiä.
Ropisee.
Jokaisen pisaran rytmi – määränpää on mennä
Pihamaan omenapuussa – pisaran sisässä maisema
Puu täynnä pisaroita – pieniä maailmoja.
Suuri kätkössä pienessä.
Kuihtuvassa siemenkodassa uusi alku odottamassa.
- Indu
*
Sytytän rakastetulleni kynttilän.
Sulan liekkiisi.
On vain valo.
*
Janota rakkauttasi.
Pelätä rakkaudettomuutta.
Kuka pelkää?
Löydä se joka pelkää.
Ei missään.
Hän on ei missään.
Häntä ei ole.
On vain rakkaus.
*
Kaipuu
Seilaan purrellani elämän valtameriä,
kaipuu sydämessäni,
etsien turvasatamaa,
missä levätä saan.
Kuka purttani ohjaa, minäkö,
joka pelkään seuraavan myrskyn myötä
uppoavani ja purteni särkyvän pirstaleiksi.
Vai, voinko pelosta vapisten heittää
kipparin lakkini tuuleen
ja antaa merten kuljettaa minne se haluaa,
luottaen, etten olekkaan elämäni kippari
vaan lastu laineilla, elämän meressä,
turvassa.
*
Oi sammal ihana!
Tunnen sinut kenkienikin läpi,
näen vihreytesi, voin kuvitella kuinka hyvältä tuoksut.
Minun tekisi mieli painaa naamani sinua vasten
ja olla läsnä tuoksussasi.
En viitsi, olet märkä ja kylmä.
Ja mitä muut sanoisivat jos näkisivät.
Ylitän itseni.
Kumarran.
Laskeudun.
Sammal, olet pehmeä ja kuivempi kuin luulin.
Tuoksusi on hyvä.
Hakemani kokemus jää hakemisen taakse.
Uusi yritys.
Koitan olla yrittämättä.
Sammal on
Minä olen
Olemme.
- Jupiter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti