Ambikan vetämän
runo/kirjoituspajan satoa
syysretriitissä 2014
Kun olen onnellinen
Kun olen onnellinen
kaikki onnistuu
olen tyytyväinen
kaikki kelpaa
olen hyväksyvä
kaikki on hyvin
olen tasapainossa
Kaikki sen huomaa
olen kiitollinen onnen
sade
Kaiken se sade kastelee
Maailmani kukoistaa
Voiko enempää pyytää?
-
Arya
Kun olen onnellinen
suu hymyilee, silmät
nauravat
Kädet elävät vilkkaasti
mukana
Jalat ottavat korkeita
tanssiaskelia, musiikki soi.
Elämä maistuu
vastapoimituista mansikoista
tehdyltä täytekakulta.
-
Diipali
Kun olen onnellinen
sieluni solisee
korvissani helmiäisenä
Ei ole taakkaa jota en
jaksaisi kantaa
Ei murhetta jota en voisi
selättää.
Kun olen onnellinen
koostuu elämäni keveistä
nuoteista
Vedän puoleeni iloisia
ääniä
ja jaan ne lauluina
maailmaan
- Sangiita
Kun olen onnellinen
en odota mitään, en halua
mitään
vaan todistan mitä
tapahtuu
tai ei tapahdu
Aika pysähtyy
ei tunteita ei
aistimuksia
joihin takertuisin.
Kun olen onnellinen, vain
olen,
en reagoi enkä yritä
ymmärtää.
-
SMa
Tajunnanvirtaa
Speeding through the universe
The unfamiliar becoming familiar
The feeling of home in strange places.
I have been here before.
- Gopala
****
Unen mailta havahdun
Törmäänkö maahan?
En, laskeudun lempeästi
tähtisadetta hiuksissani.
Horisontti on hieman
vinossa
ja kuuset sojottavat
iltataivasta vasten.
En ole vastuussa mistään
tällä kertaa
ja silitän nurmikkoa.
Ei mitään hätää
ja nousen seisomaan
veden solina jatkuu
ja hetkeen en liikahda
mutta aurinko on jo
laskenut
ja yökaste hiipii
lehvistöön.
-
SMa
Runotar istui puun
käppyräisellä juurella. Se oli löytänyt valon sen alta. Valo oli kaunis, uljas
ja voimakas ja jokin sai kyyneleet runottaren silmiin. Valoa ei voinut kahlita.
Se ei ollut runottaren ja sitä runotar suri. Se oli pohjaton kaipaus josta
runotar ei osannut uneksiakaan. Lempeästi hän silitti valon pintaa. Se hehkui
ja säteili omaa kirkkauttaan melkein sokaisten sydämen. Kyyneleet tulvivat
runottaren silmistä. Hän ei olisi millään halunnut päästää kauniista ja sielun
syvyyteen kuuluvasta valosta. Miksi juuri runotar oli valon löytänyt ja miksi
juuri hänen täytyi opetella luopumaan kuvitelmastaan. Kun olisi vain saanut
istua siinä.
- Padma
”Elämänvoima ohjaa aina sydämen läsnäololla.”
- Indira
Syysretriitin runoja vuodelta 2012
Puronvarsikävelyltä
Maisema, valoja ja varjoja
ylhäältä alas ja alhaalta ylös.
Missä olenkaan?
Siinä keskellä tässä kauneudessa.
Välillä elämä virtaa
kuin lempeästi soliseva puro
joka hellii ja rauhoittaa sydäntä
ja turva löytyy.
Rakas soliseva oppaani
mihin toit minut?
Tähän valon reunalle
kauniiden lehdettömien haapojen juurelle
joiden takana järvi
joka vastaanottaa solisevan oppaani
ja se sulautuu järveen,
jonka taustalla kirkonkylä kirkontorneineen
tervehtii tätä kulkijaa.
-
Arya
Luonnon vaihdevuosi
ja punatulkun kaukainen
kutsu
-
puro ei
välitä
se jatkaa, se jatkaa
laulaen hiljaa
mennessään.
Etääntyy ja lähenee
solina
kiven värisevä kuvajainen
Smaragdinvihreät
samettiset legginssit
leppä on vetänyt
jalkaansa ja odottaa.
Haapa kuiskaa: kohta,
kohta!
vaan koivu vastaa:
ei mitään kiirettä
katsokaa hienoa
röyhelöpukuani!
-
SMa
Katse etsii
tyhjässä ei ole rajoja
Tila on ääretön
kaikki muuttuu
kaikki virtaa
ja vain on.
Ei tarvetta muuttaa
mitään.
Ei tarvetta puuttua
Vain olla – tässä ja nyt.
Hämmästys – missä olet?
Puro solisee – minä virtaan mukana.