maanantai 12. marraskuuta 2018

Luonto ja minä: runo- ja kuvasatoa 2018




Hilkka Nykyri





Ufu-orava ilmestyi elämääni toissa kesänä pudottuaan ullakkohuoneistoni sisäkaton rakosesta sisälle.  Koska emoa ei näkynyt eikä kuulunut, ryhdyin lähes vastasyntyneen oravavauvan keinoemoksi kissanmaidonvastikkeen ja lämpöpatterin voimalla. Ufu on vilistänyt jo vuoden verran ulkona muiden oravien kanssa, mutta käy välillä tervehtimässä. Ja saa tietysti mieliherkkujaan.

 






 






 


Katja Tanner (Jaya Devii)



Alkaa aalla, alusta, auvoisista
ajoista, aikaisista aamuista,
auenneista aarioista.
Aamupäivän
lennosta, aherruksen autuudesta,
almulehdon ajatuksista,
ajautuneisiin päiviin.
Puolilta piirtyy
rajoiksi, ääriksi, kuviksi auringon
pinnalle, siirtyy siunatuille saloille,
sammuneisiin hetkiin,
antautuviin askeleisiin.
Valon siivilän sävel soi, soittaa
havinaa ja tuulta, lempeyttä
lähtevään iltaan.
Laskee, laskeuttaa,
lepuuttaa varjojen maita, laulaa
nukkuvan unta, virtauksien vapautta.
Hyräilee. Tuudittaa.
Tyynnyttää nousevaan alkuun.





Tintti Keskevaari


Kustavin upeaa luontoa





















Nina Rintala



Kaikki vehreys kulkee minussa,
päässäni, suonissani,
vihreän sydämen rytmi on kaikkein väkevin
 valo joka pitää hengissä.
 

Metsä ei lähde minusta enää millään,
metsä on muuttanut mut,
metsä on muuttanut muhun
            
siemen siemeneltä, neulanen neulaselta kiinni lihaani 

Mä oon muuttumassa metsäksi                   pikkuhiljaa
Metsä asuu näissä       variksensaappaissa,     joita jynssään
puhtaiksi           turhaa
Metsä asuu näiden kynsien alla, joissa on      multaa
Näissä hiuksissa,
näissä takkuisissa hiuksissa, joissa roikkuu hämähäkinseittejä,
kävynsuomuja, neulasia, linnunpesiä,
 

hiukset ei tottele enää mitään kampaa,
seuraavat vaan tuulen ujellusta, juurakon solmuja
Ja nämä          painavat                         huokaavat                   oksat
 

Entä nämä pisamat, pisamat mun naamalla, nenäni päällä?    Multaa!
Silmän multuaiset?  Multaa. Luomi navassani? Multaa! Multaa! Multaa se on, rakasta ja hyvää multaa, metsän kultaa!

Mä oon muuttumassa metsäksi                 pikkuhiljaa
Eikä ole ollenkaan vastenmielinen ajatus antaa puiden ja kukkien kasvaa
korvista ulos                   
Mä oon muuttumassa metsäksi                 pikkuhiljaa







Hulda Leifsdottir (Hridaya)

Tahdon hukkua sinuun, luonto
niin vihreä ja pehmeä.
Tahdon päästä sisääsi, luonto
niin vihreä ja syvä.
Ja yhdessä meistä tulee yhtä.




Rauni Heikkilä (Rainjani)



 Meditaatiossa kuulen uushumanistisia lauseita, jotka kuvastavat luontosuhdettani:

* Maailmankaikkeudessa mikään ei ole vähäpätöistä.

* Kaunein helminauha punoutuu kaikesta olemassa olevasta.

* Tunne rakkautta ja myötätuntoa kaikkia/kaikkea kohtaan.

* Oikeudenmukaisuus kaikkia/kaikkea kohtaan on lahja Korkeimmalta.


Piri Aarnikko (Diipali)

  Happy Together
























Klikkaa kuvia suuremmaksi!




Jore Puusa

Köysijoogavideo







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti